Stressaantuneena
en muista uniani. Yleensä aamulla olen hetken hereillä sängyssäni ja palautan
unet muistiini. Jotkin unet ovat sellaisia, että ne muistaa erikoisuutensa
vuoksi koko elämän ajan. Pahimmassa stressivaiheessa näin unen, jossa aivoni
lähti lentämään maailman eri kaupungeissa. Ikään kuin aivopaineeni kuvasti
unessa stressin. Viikko sitten näin unen, jossa Martti Suosalo vapautti minut
näyttelijän työstä, koska en osannut vuorosanoja. Se kertoo itsen ja roolini välisestä
suhteesta, ikään kuin sain mieleni avustuksella luvan vapautua pakkorooleista,
mitä ei tietenkään todellisuudessa tapahdu, mutta mieli olisi antanut jo luvan.
Fysiologisesti
syvät unet ovat parhainta rentoutusta liiallisista lihasjännitteistä. Olemme
jossain määrin aina jonkin suoritteen alaisena, tahdommepa sitä tai emme.
Paitsi, että unet hoitavat meitä fyysisesti terveemmäksi, mieli hoitaa
kokemuksiamme parempaan suuntaan.
Nykyään
ihmisiä painostetaan paljon ja stressi on jokapäiväisenä vaivana.
Omaa
stressiä voi mitata unien muistamisen kautta. Jos on kovassa stressissä, unia
on vaikea muistaa. Nyt minulla on stressiä, enkä muista uniani. Ikään kuin
merkitykset katoaa kokemuksista, järjettömyys ottaa voiton ja unet ovat
sekasortoisia vailla mitään yhteyttä omaan itseen.
Unien
jaottelu on mielenkiintoista. On menneisyyden, aggressioiden, unelmien, menetysten,
väsymysten, kärsimysten, huolien, ja jopa fyysisten ponnistusten jälkitiloja. Jotkut
sanovat näkevänsä enneunia. Minulle on tullut hereillä tietoisuuteen tapahtumia,
jotka tapahtuivat jonkin ajan päästä oikeasti. Yksi tällainen oli kun näin Aki
Sirkesalon kuoleman syyskuussa ennen tapahtumaa. Minä uskon, että jos Jumala on
olemassa, hän lohduttaa näyttämällä asioita etukäteen, koska nämä ihmiset eivät
kestäisi enää suuria kärsimyksiä, ennakkotieto auttaa kohtaamaan järkytyksen. Jung
on sanonut, ettei edes ammatti-ihminen kykene tulkitsemaan unia oikein. Vain
unen nähnyt ymmärtää niiden merkitysten yhteydet tosielämään.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti