TUNTEIDEN KOHTAAMISESTA

Tunteiden kohtaamiseen liittyy monella pelkoja, ja siksi monet hylkäävät kokonaan tunteet ja vannovat esimerkiksi sanakieleen tai kuvakieleen. Tällöin on tapahtunut se mitä ei pitäisi tapahtua vahvasti, tunteet ovat estyneet liiallisesti, lukittuneet tai terrorisoineet mielen kauhuun. Tunteita pitää hillitä, mutta jos ne kielletään, häpäistään tai unohdetaan, ne muuttuvat niin vahvoiksi, ettei yksilö koe enää hallitsevansa niitä, kauhu valtaa mielen ja tunteet siirretään. Useimmiten käykin juuri niin, että tunteet siirretään toiseen ihmiseen, sekä positiivisesti että negatiivisesti, ihminen transferoi. Surullista, että kulttuurissa on menossa nyt kausi, jolloin tunteet unohdetaan sanakielen voimalla. Tällöin tunteet tulevat entistä vahvemmiksi, ja alkavat heijastella toisiin ja tulevat myös hallitsemattomiksi.

Olen tehnyt naisen logiikallani seuraavan päätelmän. Kun sikiö elää kohtu aikana suorastaan paratiisissa, kehokokemus on taivaallinen, kohtu hoitaa kaiken sen puolesta. Kun syntymisen hetki tulee, sikiö joutuu synnytyspuristukseen, jolloin kehon puolustusreaktio on se, että sikiö jännittää lihaksensa täydellisesti. Tällöin syntyy kauhun kehto, alkutila, johon tunteet alkavat reagoida. Kun tunne syntyy, lihaskauhu aktivoituu ja kauhu tuntuu liian voimakkaalta. Liikunnallisin keinoin voimme saada tätä vahvuutta mielekkäämmäksi, eikä vanha Aatami ota liikaa valtaa. Tässä kohtaa erotan juuri mielen ja tunteet toisistaan, tunteet ovat mantelitumakkeen syväotoksia syvällä aivoissa, unien jäljittäjiä, mutta kauhunkehto mielellisenä on kehollinen, enimmäkseen liikkumisen toistoista syntyneitä kokemuksia, kehoreaktiota.

Kun kulttuuri tuo arvostuksissaan tunteille erilaiset mahdollisuudet, saattavat tunteet joutua piilotetuiksi, häväistyiksi, kielletyiksi, hylätyiksi jne. mutta myös positiivisesti oikeutetuiksi ja tuottavat sitä kautta erilasta tulosta. Negatiivisina ne ehdollistuvat kehomielen kanssa, ja lujittavat kauhua. Siksi moni ei kestä niitä.  Kun vauvalle annetaan hellää hoivaa, nämä kehomielen kauhut unohtuvat ja vauva löytää tunteiden kuvat kokemukseen. Kehomielen muisti on kinesteettinen eli lihasmuisti. Usein sanotaan, että se on muisteista vahvin. On myös tärkeää, että lapselle on syntynyt tällainen kehomuisti, sillä se on meidän puolustusreaktiomme uhkaaviin tilanteisiin, silloin kun sitä tarvitsemme.

Raija