Tapasin muutama aika sitten erään vanhan ystäväni. Ja kun aikaa on vierähtänyt jo tovin, usein siinä
ensin muistellaan menneitä, ja pikku hiljaa tullaan tämän päivän kokemuksiin.
Käsittelyyn tuli kipeä asia, jonka molemmat olimme kohdanneet. Ystäväni sanoi,
että hänelle nousee tunteita pintaan. Sanoin, ettei minulla nouse. Siihen hän
tokaisi, että sinä olet tunteeton. Minulla se asia oli jo ylettynyt ymmärrykseen.
Hyvin
käsitellyt asiat eivät nouse tunteina pintaan kuin vähäisessä määrässä, enemmän
on kysymys tunnelman palautumisessa. Asiaa voi jo tarkastella ymmärryksen
tasolla ja loogisesti. Tunne ei nouse
ahdistamaan. Usein unohtuu se, että
tunne on viesti kokemuksesta, joka on joko miellyttävä ja/tai epämiellyttävä.
Kun asia saadaan käsittelyyn, ymmärrys lisääntyy, anteeksianto mahdollistuu, ja
asiat saavat inhimillisiä piirteitä.
Tunteiden
tulviessa voimakkaana, syntyy epämiellyttävä tunne, ettei hallitse itseään.
Usein asiat ovatkin jääneet epämääräiseksi, eikä niitä ymmärrä. Niistä ei synny
syyseuraus suhdetta, ei loogisuutta, ei selittäviä tekijöitä, tilanteiden vaikutusta,
vanhojen tunteiden vaikutusta, pelkoa, hämmennystä ja kaikkia mahdollisia
epävarmuus tekijöitä. Tietoa puuttuu, eikä palasia saa koottua järkevään
muotoon.
Tunne on yksi
eheytymisen rakennetekijä. Se on viesti kokemuksesta, jonka yksilö on kokenut
tai kokee siinä hetkessä. Se synnyttää ristiriidan siihen tietoon nähden mikä
kokijalla on. Tällaisen tunteen edessä ei ole muuta mahdollisuutta kuin alkaa
koota palapeliä ja ratkaista ongelman ristiriidat, paikata tiedon mustia
aukkoja ja antaa ymmärryksen syntyä. Aina tunteet eivät aukene, ja yksilö ei
saa niitä ymmärryksen tasolla, silloin on hyvä antaa aikaa tunteiden kypsyä.
Joskus tähän auttaa oppimismenetelmä, jossa on harjoiteltu etäännyttämistaitoa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti