KIELIPUOLI

Olen pohtinut aika paljon sanakielen ominaisuuksia, jotka voivat olla hyväksi ihmisen kehitykselle, mutta niissä piilee myös oma vaaransa. Kieli ei välttämättä ole hyvä tai huono, mutta se on ratkaiseva hyvinvointiin aivojen osalta. Nyt kun opiskelen Englantia, moni asia ihmetyttää minua. Yksi on se, että miksi pitää oppia eri asioihin liittyen jokaiseen sopiva sana. Käsittääkseni Suomen kielessä asiaan viittaus tulee objektina sivulauseessa, ja samaa sanaa voi merkityksellisesti käyttää monissa yhteyksissä. Näin muistin rasitus pienenee.

Sitten on nuo Englannin kielen lauserakenteet, ikään kuin mielen tulee olla vastakkaiseen mielen ominaisuuksiin peilaava, kuin kaksijakoinen. Asia vaatii ainakin aloittelijalta ensin lauseen muodostamisen etuaivolohkolle, kokeneemmalla se tulee automaattisesti tajuntaan. Mutta onko kielen sanojen ketjuuntuminen vain tiettyihin muodostelmiin aivoissa hyvä asia. Jos se kulkee vain tiettyjä ratoja, aivojen kokonaisvaltainen toimintaedellytys ei ole hyvässä kontekstissa. Englannin kielessä vaatimus periaatteessa vaatii aktivaation monipuolisuuden, mutta se ei auta, jos se on heijasteinen mielen osalta.

Mutta ei kaikki ole rakenteellisesti kielen ominaisuuksia. Monet aivojen toimivuuden kannalta kehitykselliset kyvyt harjaantuvat leikin, tunteiden ilmaisun, mielen, hiljaisuuden, levon ja rauhan kautta, jossa yliaktiivisuus voi viedä huonoon kielen kontekstiin sen ymmärtämisessä merkityksien moninaisuuden vuoksi.

Raija