NAISEN JA MIEHEN KUNNIA

En herkästi jaa miehiä ja naisia erilaisiksi, mutta joskushan pitää tehdä tikustakin asiaa. Nainen on halveksitumpi kuin mies, se jo Aatamin ajoista tiedetään. Naisesta on tullut tieteessä kohde, jota operoidaan, tarkastellaan, analysoidaan ja tehdään johtopäätöksiä. Ja tämä vain siitä syystä, että miehellä on enemmän valtaa. Naisen neurootikoksi lanseerasivat itse Sigmund Freud ja muistettakoon, että biologismin innoittamat tieteen tekijät pohjaavat tietonsa biologiaan. Niinpä hysterian alkuperää pidettiin kohtulähtöisenä. No, jos se on ollut jatkuvan häpäisyn kohde, lienee syytä sitäkin ehdotella.

Ikään kuin kaikesta huolimatta olen pannut merkille, että miehen ja naisen kunniassa on eroja. En muista yhtäkään hyvää elokuvaa, jossa nainen taistelisi lasten oikeuksista, mutta mies taistelee kunniasta maansa puolesta. Sotaelokuvat on taattua tavaraa, jossa on tietysti ideologia takana.  Vaikka ei ensi näkemältä huomaisi, nyt on meneillään kolmas maailmansota, jossa kommunismin aatteen veljet taistelevat demokratiaa vastaan.

Tieteessä nainen on manipuloitu lastensa kurittajaksi ja alistajaksi. Harvemmin äiti nähdään lapsensa itsenäistäjänä, ja inhimillisenä olentona. Muistelut törmäävät siihen, että harvinainen tapahtuma muistetaan paremmin.

Muistan äitini lasten puolesta taistelijana. Pienessä kyläpahasessa, jossa elin varhaislapsuuteni, kasvatuskeskustelut äiti kävi kylän kansakoulunopettajan kanssa. Ne olivat välillä kiivaita. Mutta siitä he olivat yhtä mieltä, että lapsen tulee saada leikkiä ja laulaa. Ja sitä harjoiteltiin.

Lapsuuden leikin oikeudessa piilee itsenäistymisen ja oman ajattelun alkeet. Sitä kautta opimme valintaa ja tiedon käsittelyä, luomme uutta ja opimme pysyvää. Tuo elämänliekin syttyminen on parasta mitä voi antaa lapsen oppia. Tästä taistellaan maailman herruudessakin, saavatko ihmiset ajattelun oikeudet, vai alistetaanko heidät tottelemaan kuvia.

Elämän suojelusta pitäisi tehdä universaali ihmisoikeus. Naisen kohtu suojelee lasta synnynäisesti.

Raija