tiistai 25. heinäkuuta 2017

TUNTEET PAKOSALLA



Olin vähän yli kaksikymmentä vuotta, kun matkustimme silloisen poikaystäväni kanssa Ouluun junalla. Matkan varrella tuli keskusteluun tunteet. Sanoin johonkin väliin, ettei tunteita ole olemassa. Poikaystäväni, joka oli viittä vaille psykologi, riemastui tuosta lauseestani niin, että junakin tärisi. Mitäpä tuosta riemastumaan, olisi voinut kuvitella, että siinä olisi syntynyt kysymyksiä, mitähän se tarkoitti. Mutta vastaukseksi tuli raivoa.

Tunteiden puolesta puhutaan, niitä toivotaan, niitä pidetään tärkeänä, jos niitä halveksitaankin. Mitä, jos tunteita ei synnykään? Näin neljäkymmentä vuotta myöhemmin, ymmärrän täysin lauseeni. Tunteita ei syntynyt silloisessa elämän vaiheessani, jos pelkoa ei lasketa tunteiksi. Elin kauhun ja pelon mielifunktiossa, jossa aistimukset nousivat voimalla järkyttämään mieltäni. Vaikka olin rakastunut, silti ei kysymyksessä ollut eriytyneet ja selkeät tunteet. Kauhu oli mielessä suurempi, mikä hajotti aistimuksia, ja tunteet olivat pelottavia kokea.

Vasta paria vuotta myöhemmin, kun olin selkeästi löytänyt kaverin, johon ihastuminen tuotti rakastumisen tunteita, heräsin. Tällöin vasta alkoi tunteiden eriytymisprosessi, jossa kateus, ahneus, viha, ihastuminen, ja mm. myötäeläminen saattoi tulla tietoiseksi ja käsiteltäväksi.

Uskon, että tunteet eivät aina ole mahdollisia. Kun ihmisten välillä vallitsee välinpitämättömyys, eivät tunteet selkiydy, vaikka ehkä tiedostamattomassa niitä syntyykin. On vain selviytymisen ja taistelun tanner, jossa toiminnalla ja yleisillä asenteilla mennään eteenpäin. Toiminta johtaa tekoihin, jossa analyysit tarkoituksesta ovat kaukana. Mennään niin kuin on menty ennenkin, turhia selittelemättä.

Tunteiden selkeys ja tunnistaminen ovat tuiki tärkeitä ihmisen henkisen kasvun kannalta. Tunnistaessaan ihminen tulee tietoiseksi siitä, miksi hän suhtautuu toiseen niin kuin suhtautuu, rakkaudella vai välinpitämättömyydellä. Tunteet tulevat aina yksilöstä itsestään, vaikka ulkopuoliset voivat luoda ärsykkeen. Kun voimme tunnistaa tunteet, voimme sen jälkeen valita, kuinka suhtaudumme niihin, ja valita miten ne vaikuttavat käytökseemme. Kun pelko ja kauhu ovat vallitsevia, valinta ei ole mahdollista, koska tunteet ja ajatukset hajoavat. Siksi väkivallaton kohtelu on ehdoton edellytys eheyttävälle kasvulle.


Raija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti