PELKOJA JA HEIJASTUKSIA

Pelkojen jäljet ja vaikutukset kulkevat niin kummallisia polkuja, että niitä on vaikea tutkia ja selvittää. Joskus pelkojen lähteet eivät olekaan siellä, mihin niitä tutkimuksissa kohdennetaan. Erityisesti lasten kohdalla tämä on otettava huomioon. Lapsi lukee tunteita kehonkielestä. Vaikka opetukset tulevat sanakielellä, silti viestinnässä lapsi kokee tunteita puhumattomasta kehonkielestä, eikä lapsi ole aina näistä tietoinen. Tämä on voimakkaasti vaikuttava tekijä, sillä se ei tule tietoiseksi niin hyvin kuin sanakieli. Tiedostamattomaan kulkeutuneet tunteet ovat arvaamattomia, ne ahdistavat, pelottavat, tuovat aggressiota, vihaa ja monia muita negatiivisia tunteita ja kontekstiin tullut sanakieli puhuukin toista, mitä kehokieli.

Otetaanpa esimerkiksi perhestrategia. Toinen vanhemmista on ahdistunut, ja toinen toimii aktiivisena kasvattajana keskusteluin. Keskustelussa lapset ohjeistaa sanakielen hallitsija, jolla ei ole ahdistusta. Lapsi kuulee ohjeet, mutta tiedostamaton imee ahdistuneen vanhemman tunnetiloista kokemuksen. Lapsi purkaa pettymykset ahdistuneeseen, sillä sieltä tiedostamattomat tunteet ovat syntyneet. Sanakieleen piiloutuneet alistamiset jäävät pimentoon, ja lapsi ohjautuu epätietoisuuteen.

Monia vuosisatoja tieteessä on vallinnut arvovalinta, jossa perheen äiti on leimattu ongelmien aiheuttajiksi, koska siihen lapsen muistot kohdistuvat, juuri siihen tiedostamattomaan tunnepuoleen. Julma isä jää taakse. Kun esimerkiksi miehellä on ollut valta avioliitossa, nainen on luonnollisesti ahdistunut alistamisen alla. Näin äidin tunne-elämä on jäänyt ahdistavaksi tekijäksi lasten mieliin. Useimmiten juuri hoidoissa hoidetaan sanakielen kautta tullutta tietoista tietoa, jonka potilaat antavat. Vaatii erityistä tunne-elämän kehityksen osaamista, että osaa lähestyä näitä heijasteisia kokemuksia, jotka piiloutuvat viestien taakse, kehonkieleen ja tiedostamattomaan.

Raija