sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

AXLSMIT-TREVORBYRON-TUOMASENBUSKE




Paljon kiihkeämmin ei voisi kirjoittaa kuin Tuomas Enbuske Iltalehdessä miehen kaksinaisuudesta, jota en itse allekirjoita, mutta kokemukseni ovatkin vähäisiä. Seuraava lainaus on Enbusken kirjoituksesta, mikä kannattaa lukea ehdottomasti kokonaan.

”Miehillä on kaksi tapaa puhua: virallinen puhe ja naisilta suljettujen miesporukoiden sovinistinen puhe. Urheilujoukkueet, polttariporukat, armeija, islamistit, katolinen kirkko ja Axl Smithin haippirinki ovat rakenteeltaan sovinistisia. Kysymys on evoluutiossa kehittyneestä ryhmän vahvistuksesta.”

Koska olen vahvasti kasvatuksen innoittama, perustan näkemykseni paljon sen seurauksiin. Vastoin Enbuskea katson alteregon, eli persoonan sisään syntyneen persoonan syntyneen kasvatuksesta. Perimmäisenä syynä ovat liian suuret odotukset, vaatimukset ja alistamiset, jossa yksilö kasvattaa psyykkisessä puolustuksessa ”pikku-ukon” sisälleen.  Tämä poikkeaa luonnollisesta psyyken puolustuksesta, jossa syntyy mielikuvia, ei toimivaa persoonaa. Ryhmävahvistus ei kerro minulle yksilön kehityksen puitteista, vaikka se tuokin pelon vahvistamaan muita pelkoja.

Kasvatuksen suurin ongelma on juuri se, että ihmisen ei anneta olla sellainen kuin hän on, vaan hänestä luodaan arvostuksen mukaista edustusta kasvattajan egolle. Mieskulttuurin näkökulmaa peilaten voisin kuvitella, että alterego syntyy liian suurista sankareista, jumalista ja taistelijoista, joihin tarvitaan ylimielisyysharhan vuoksi pieniä ja heikkoja. On kysymys jumalkompleksista, messiassyndroomasta. Tämä on epäterve itsetunnon kehitys. Tämän epäterveen itsetunnon kehityksen vuoksi poikien seksuaalisuus ei saa olla lapsena luonnollisena, ilona kehosta, vaan se siirtyy häpeän alle. Siksi oma häpeä vaatii häpeän tuloa seksuaalifantasioihin, ennen kuin se ilmenee fyysisenä aktina.

Mielenkiintoista on se, miten naisten häpäiseminen vaikuttaa heidän minän kehitykseen.  Uskoisin, että naiset projisoivat häpeän häpäisynä kanssasisariin. Koko häpeän vyyhti on pienuuden kokemukset, niin että eiköhän heitetä jumalat mereen.


Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti