VAPAUS MISTÄ JA MIHIN

Kuuluisin teoria siitä, kuinka poika voi uudistua on tietenkin isänmurha. Tuo myytti Oidipuksesta tulee esiin silloin tällöin, kuten esim. Jari Sarasvuolla poikien maailmanmestaruudesta. Teoriat ihmisyydestä ovat minäkeskeisiä, aggressioista alkaen, mutta eivät erittele sitä riittävästi, mistä lähtee ja mitä siinä esiintyy, ja mihin se päätyy. Sitten kun minuutta ei saa olla, sitä luotaa kokemuksia, valintoja ja valitsemattomuutta eri tavoin, kuten itse olen luotaillut kovin ruumiskeskeisesti. Syvällä taantumassa syntyi kuva kehojännitteisyyden alkuperästä, eli sikiön syntymästä syntynyt kehon jännitteisyys ulospäin, kun oli oppinut sikiönä liikkumisen, sitä työntyy itseään lihaksissa ulospäin, kun joutuu puristuksiin. Ehkä se on myös alkuperää sille, että suuntautuu ulospäin sitten minuudessaan.

Mistä meillä on vapaus ja mihin? Jokseenkin tuntuu siltä, että teemme enemmän itsemurhan kuin isänmurhan. Itsemurhaan johtava teoria on sysätä kaiken syntyvän seksuaalivietin seurauksena, mikä ei anna tilaa erilaisille lähtökohdille. Freudin seksuaalisuus hirttäytyy juuri omaan itseensä, koska sen aistinäkemykset ovat pakkoaistisuuden jälkiä. Myytit kertovat enemmän ajattelun tuotoksista kuin konkretiasta. Ensimmäinen askel olisi erottaa vaistot ja vietit, kehoaistimuksessa syntyvä vaisto ja minän kokemuksessa syntyvät vietit.

Onko kehomme vapaa vai väkivallan jälkeä? Hyvässä ja hellässä hoivassa kehojännitteisyydestä vapaudutaan ohjauksessa sisäisiin kokemuksiin, mutta liikaa ulkoa ohjatussa ja aktivoivassa lisääntyy kehojännitteisyys väkivaltaisena kokonaiskehollisena kokemuksena. Synnytyspuristuksesta jäänyt kehollisuus saattaa olla väkivallan tyyssija enemmän kuin aggressiotaustainen minuuden vihaelementti. Olen vakuuttunut siitä, että minuus on tärkeimpiä kehitysvaiheita, mutta siinä ei huomioida juuri kehon ruumiillisuutta erillisenä ja minän suhdetta vuorovaikutuksiin, jossa minuuden aggressiot esiintyvät. Tärkeintä olisi huomioida vapaus ja alistaminen. Alistamisessa kehojännitteisyys kasvaa.

Kun lapset eivät saa nykyisin enää yksilöllistä mahdollisuutta minän kehittymiseen päiväkotien kasvatuksen myötä, minuudet jäävät liian heikoiksi ja kehollisuus alkaa johtaa kehitystä, hurmokselliset kehotunteet, ja koska liian varhainen ryhmäohjaus estää, yksilöä ei synny, ja kokonaisvaltaiset kehotunteet alkavat johtaa ajatuksia. Minuus ei ehdi eriytyä tunteitaan näkevänä ja sanakielestä ymmärtävänä, vaan uskomukset ja yhteiskieli joukkovoimaisena johtavat ajatuksia.

Kun kehokeskeisyys ja kokonaisvaltaisuus kokemuksena siivittävät seksuaalisia tuntemuksia, se rakentuu väkivaltaan ja luovuttamiseen. Lihasvoiman tunto tuo kehollista voimaa yrittää, mutta taustalla on myös vapaudentila, joka syntyi synnytyspuristuksesta vapautumisessa, ja loi lamaantumisen reaktion. Ehkä juuri silloin syntyi kuolemanpelko, joka nosti aggression pintaan ja suunnan elämän voittamiseen. Niinpä nämä kehojohteiset johtavat tunnottomuuteen, jossa yhä enemmän on tehtävä väkivaltaa, että saa tuntonsa kokemukseen, koska lihasvoima päättyy aina voimattomuuteen. Jos minuus saisi kehittyä yksilöllisesti, se johtaisi vapauden tilaan, jossa tunteet toisivat avoimuutta ja aistiherkkyyttä, jossa seksuaalisuus kehittyisi tunteiden jälkeiseksi tilaksi, mikä ei onnistu väkivaltapohjaisesti. Kohtaamisessa vapaus ei rakennu vapauslähtöisesti vaan keholähtöisesti, kun kehokeskeisyys johtaa kasvatuksessa. Minuuden ihanteiden ja realismin välistä ristiriitaa ei synny, mikä synnyttäisi aggressiota ja tahtovoimaa, vaan jännite on kehossa pelkopohjaisesti hädän ja kauhun ajamana, syntymäpuristuksesta.

Minuudet, jotka kehittyvät kehopohjaisesti, toistavat kokemaansa ja syövät itseään kuin kannibaalit, ottavat mallia kehollisuudestaan lisäten sitä kerroksina päällensä.

Paska, että näitä ajatuksia aina syntyy niin kummallisesti.

Raija