KÄÄNNETTY MIELI

Luen parhaillaan erään julkkiksen kirjaa, jossa hän kuvailee menestyksen salaisuuksia. Ja se menestys on rahaa ja maallista rikkautta. Surullisinta tässä kohutussa kirjassa on se, että kirjan päähenkilö ymmärtää oppivansa nöyryytyksen kautta kovaksi pojaksi, joka työllään ja sitkeydellään haalii voittoja. Ylimielisyys itseen nähden on merkittävää.

Niin kuin tunne-elämässä, myös mielessä on käänteinen puoli, jossa on toiston elementit läsnä. Osittain toistaminen on tärkeää oppimiselle, mutta liiallisuudessaan se vie päin helvettiä. Tästä mainio esimerkki on ”Hamstraajat”, jossa henkilö kerää ja kerää tavaraa, haalii itselleen vaikka mitä, kuin turvakseen ympärilleen kasapäin törkyä, josta ei voi luopua.

Pääsääntöisesti maksulliset naiset ovat ensin veljiensä ja isänsä raiskaamia, jotka sitten kiristettyinä toistavat pakotettuna raiskausta, alistuvat raiskaajien tahtoon. Ihmisen oma tahto katoaa, ja pelko ja kauhu ajavat toistamaan toisten käskyä. Kauhu on ajanut mielen taululle toistokuvaan, ja omia sisäisiä mielikuvia ei synny, jossa henkilö ratkaisisi ongelmaa. Shokkivaihe voi kestää useista päivistä vuosiin, ja ellei henkilö saa tukea, hän voi menettää kykynsä omaan mielihyvään. Ruoka ei maistu millekään, sitä vaan kauhotaan suuhun.

Kasvatuksessa tehdään usein se virhe, ettei lapsi saa itse kokea valintaa, vaan vanhemmat määräävät ja valitsevat lasten puolesta. Osin se kuuluukin vanhemman tehtävään, mutta ei aina ja joka asiassa. Joskus jopa niinkin pitkälle, että ammatti on vanhempien painostuksen alla syntynyt. Näistä toisto-oppimisista voi kehittyä liian hyvä muisti, mikä vain toteuttaa opitun toistoina. Ihminen ei koe mielihyvää ilon tasolla, itsensä toteuttamisena.

Toisto-opeilla on taustalla pääsääntöisesti väkivalta, jossa muisti on kuin seinällä kehomuistina, jonka toteuttaa, vaikeimmissa tapauksissa se on käänteinen refleksi, kääntynyt mieli. Toisto-oppimisen konteksti mielessä ei ole luonnon mukainen, jossa yksilön mielikuva syntyisi muutamaksi sekunniksi lyhytaikaiseen muistiin ja siirtyisi siitä pitkäaikaiseen muistiin, vaan yksilö vaan tuijottaa kuvaa ja toistaa, uusia mielikuvia ei juuri synny.

Raija