HARHAN ASKELEET

Sain kuin sainkin luettua Tapio Tammisen ”Kansankodin pimeämpi puoli”, mikä kertoo arjalaisuuden synnystä, ja sen alkuperää väitetään siinä ruotsalaiseksi, antropologien mukaan jo Atlantiksen geopoliittisena aikana ovat syntyneet Saaga, Odin, Brage, Idun, ja  Edda, ym. Muinaismytologiassa oli muinaisuskontojen uskomusten kielten kautta tutkittua tietoa kansan jumalista. Nämä jumalien jälkeläiset ovat sitten johdattaneet arjalaiskäsitykseen, jossa he olisivat parempaa ihmisrotua. Kirja kuvaa arjalaisuuden levinneisyyttä ja niitä johtohahmoja, jotka ovat ylläpitäneet näihin päiviin ihmisen sortoa. Samaa voi nähdä myös kristinuskossa.

Suomalaisista sanottiin, että he olivat lyhytkalloisuutensa ja leveänaamaisuutensa vuoksi aasialaista alkuperää, henkisesti jälkeenjääneitä ja rikoksiin taipuvaisia. Myös Kalevalaa yritettiin kuvata arjalaisuuden jumaliin viittaavaksi antropologian opiskelijan avulla. Kirja kannattaa lukea, sillä koulutieto ei anna hyvää tietoa siitä kuinka pitkälle aate levisi synnyttäen yliopiston laitoksia, ja kuinka se vielä tänä päivänä on taustalla yhteiskuntapolitiikassa.

Reilun kymmenen ikäisenä olin vierailemassa -60 luvun alussa naapurin tutun tutulla äitini kanssa. Vaikka äidit puhuivat asiasta varoen, ymmärsin jo silloin, että jotain pahaa oli tehty ja loukattu syvästi suurperheiden äitien identiteettiä. Heidät oli pakkosteriloitu juuri rotuerottelun vuoksi. Suomessa näitä oli tuhansia. Ensin heidät kaksi lääkäriä totesi mielisairaaksi, ja sillä perusteella heidät saatiin pakolla steriloitua, etteivät he synnyttäisi lisää jälkeen jääneitä. Ruotsissa on yhä nuoria tyttöjä, jotka ovat mielisairaalassa tämän vuoksi, arjalaislain. Mielisairautta ei useinkaan mielletä ympäristön tekemien rikosten seuraukseksi, vaan katsotaan olevan sen synnynnäistä ja persoonallista, heikkolahjaisten ongelma ja rikokset salataan. Kuitenkaan mielisairauden synnystä ei ole todisteita biologisesti. Geeniteknologia on kyseenalaista, altistava geeni löytyy jokaiselta. Biologismi elää nousukauttaan.

Uskonnollisesti on mielenkiintoista, että muinaisuskonnoilla on yritetty syrjäyttää kristinusko papistoa myöten, kuten Luther. Poliitikot ovat ajaneet asiaa vahvasti. Satoja yliopistojen laitoksia on synnytetty aatteen yllä pitämiseksi, ja heikon aineksen hoitoon saattamiseksi sekä arjalaisen rodun säilyttämiseksi. Aate on siirtynyt lääketieteen laitoksilta sosiaalipolitiikkaan, ja perheitä hallitaan sitä kautta. Aatetta on kannatettu yli puoluerajojen aina vasemmistosta oikeistoon. Nykyään se on vahvimmillaan äärioikeistossa.

Kristinuskossa on kritisoitu persoonallisen Jumalan käsitystä, kun taas arjalaisuudessa on yhteinen sielu, jossa me olemme hindulaisittain yhtä. Savitri Devi oli intialainen nainen, joka kiersi ympäri maailmaa kertomassa uuden uskonnon perusteita, ja veljeili jopa kuninkaan neuvonantajien kanssa monissa maissa Etelä-Amerikasta Iraniin. Aatteen eteenpäin viejät halusivat itse erottua yksilöiksi, muita korkeammalle ja paremmiksi, jonka identiteetin vahvistamiseksi tarvittiin heikkolahjaiset. Näin arjalaisuus on yksilöitymisen ja erilaistumisnäkemyksissään samassa veneessä kuin kristinusko. Uskomus arjalaisilla omaan ylevyyteen on kallonmuodoissa, joskin se yhtenäisti suuremman joukon, kristinuskossa jokainen on yksilö.

Yhteinen sielu vie uskomuksiin, jossa ihmiset elävät hölmöyhteisyydessä, eli vuorovaikutuksessa mielikuvien virrat elävät omaa itsetarkoituksellista elämäänsä, ja tyydyttyvät joukkohurmoksesta olemassaoloa, eikä sanoilla ole merkityksiä totuuden kanssa vaan uskomuksena. Ei nuo kristinuskon sanoituksetkaan kovin helposti aukene, vaan niidenkin ongelmaksi muodostuu yhteinen hurmos ja ylistäminen. Yksilöitymistä ei pääse tapahtumaan, kun palvotaan jotakin henkilöä.

Itseäni on kuljetettu maailmoihin, jossa yhteisyyden henki on ollut uskomuksissa, joissa on ollut suorastaan hurmoksellisuutta. Tällöin traumani oli purkautumassa, ja olin hyvin haavoittuvainen. Mieheni houkuteltiin uskonnolliseen yhteisöön hänen työkaverinsa kautta ja minut saatiin näin mukaan. Onneksi en pystynyt olemaan siellä kuin muutaman kerran. Nämä uskomushurmokset luovat pohjan ihmisen mielen murtumiselle, ja uuden minuuden synnyttämiselle. Onneksi äitini oli vahva ja opetti sanakielen tärkeyden ja siinä pysymisen viisauden. Sanakieli ei saanut koskaan olla Jumala, vaan se oli yhteydessä aikaan, paikkaan ja tietoon ja sitä voitiin muuttaa, mikäli perusteena tutkitut ja loogiset perusteet sitä vaativat. En ole koskaan ymmärtänyt eriarvoisuutta, ja olen loukkaantunut syvästi, kun joku on ilmoittanut, ettei kaikille voi antaa ihmisarvoa. Varhaislapsuuden kodissani kunnioitus oli hyvin vahvaa ja tietoista. Sisarkateudessa voi tunnistaa että epätasa-arvoa on ollut, mutta tulisi ymmärtää, että se on luonnollista, ei 2v. ole samat oikeudet kuin 7v.

Raija