KIIRE TULEVAISUUTEEN

Jokainen voi havaita omassa elämässään, ainakin näin vanhempana, aivojen eri toimintalohkojen liiallisuuden ja toisaalta liian vähäisen aktivaation. Eräänä iltana tulin kävellen kaupasta ja huomasin, että Kaunarit oli juuri alkamassa, kello kiiri vauhdilla. Kaunareihin minulla on himo, mutta en ole vakuuttunut siitä, onko se intohimoa(sisäsyntyistä), vai pakoa todellisuudesta, että unohtaisin elämän surkeat asiat. Tuijotan kuitenkin niissä ihmisluonteita ja niiden käänteitä, kovin on yksipuolista, kuten elämässä yleensä. Kuin sen tulevan tapahtuman mielikuvaohjauksessa kiirehdin sohvalle. Vasta ohjelman katsottuani huomasin, että olin jättänyt ulko-oven auki, kuin taakse jäänyt olisi unohtunut kokonaan. Etuaivolohkolla syntyneet liialliset menot voivat siis ohjata muistia, ja unohtaa muun. Näin voi käydä pahimmillaan pienelle koululaiselle, joka kaipaa kaveriaan, juoksee auton alle, kun mielikuva ohjaa eteenpäin, eikä keskittymistä ole.

Aivojen toimintaan on ainakin joissakin varhaiskasvatuksen tavoitteissa tarkoituksena saada tasapainoisuus. Lapsena on vaara ajatua liikaa yliaktivoituen etuaivolohkolle. Aikuisen tulisi osata ohjata niin, että tunteita syntyisi virittämään ajatuksia, ja lapsi joutuisi aivotyöskentelyssään kulkemaan eri aivojen osia, aktivoituen tunteissa ja pidättäytyen järjen avulla etuaivolohkolla käsittelemään syntyneitä kuvia.

Jo reilu vuosikymmen sitten eräs opettajani, psykiatrian dosentti sanoi minulle, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin kaksijakoisia tai tunnevaltaisia. Kun yksilön tunne-elämää ja ajattelutoimintaa ei riittävästi ohjata, alkaa jakautunut mieli tehdä valintoja. Aivan varhaisessa vaiheessa lapsi pyrkii kohti mielihyvää, koska se tuo elämänvoiman tuntua, kun taas mielipaha ja kauhu, jotka ensirääkäisyssä syntyivät, tuovat mielipahaa ja kuoleman tuntua. Lapsi alkaa hylkimään mielipahaa, jakaa kokemustaan hylkimällä ja valitsemalla miellyttävän, se on elinehto. Mikäli ympäristön tarjoama hoiva on poukkoilevaa, turvatonta ja pelkoa aiheuttavaa, tunteet aktivoituvat liikaa ja syntyy kierre aistien hajoamiseen, (mikä on normaalia solujakautumista) johtavaan kokemukseen, lapsi alkaa hajottaa ja jakaa kohtaamiaan asioita heijasteena kokemuksestaan. Jos kokemukset on jatkuvia sekä pelkoja aiheuttavia, jakaminen ja hylkiminen jatkuu mielivaltaisesti. Lopulta jo nuorena aikuisena, se voi olla kirves joka halkaisee toisen pään.

Ensikokemuksiin kuuluu aggressio. Se synnyttää aktivaation, älyllisen ristiriidan ja saa aikaan toiminnan. Aggressio on vastavoima vallitseville oloille, joita vastaan yksilö kamppailee. Olen paljon pohtinut itseäni, miksi minulla on ollut niin vähän aggressioita. Olen elänyt tilanteissa, joissa joko tottelet tai valitset mahdottomuuden.

Ei ole yhdentekevää kuinka päiväkodeissa, kodeissa ja kouluissa ohjataan aivotyöskentelyä eri menetelmin. Yhtä lailla kuin liikaa aktivoitunut tunneryöpytys tuo hurmosta, myös yliaktivoitunut pidättäytyminen saa aikaan ylilyönnit, tai tulevaisuuteen suuntautuminen. Mieli voi jakautua ennen kuin se koskaan ehtii saavuttaa ihastuksien ja vihastuksien kautta intohimoaan, löytää tunteidensa kirjot ja niiden vaikutukset. Mieli voi valita jakaen, hylkien ja ja kehoonsa kytkeytyen ja suorittaen liikeillä, eikä tunteet ehdi kokemukseen.

Raija