VALLANHIMOISET

Miksi ihmisen pitäisi hallita muita, eikö itsensä hallitseminen riitä? Tiukimmillani olen sitä mieltä, että valtaa tulee antaa vain ammattiosaamisen puitteissa. Vaikka ammatinkin kautta ihminen voi haalia hänelle kuulumatonta oikeutta, kävellä ylitse muiden ja ihmisyyden, silti ammattioikeutta tulee suojella. Jotkut ammatit kuolevat ja uusia tulee tilalle. On kuitenkin asioita, joissa ei voi uusintaa ammattia alvariinsa. Ihminen kehollisena on suurinpiirtein ollut samanlainen vuosituhannet, sydän lyö ja elimistö toimii kutakuinkin samanlaisesti. Ihmistieteillä on pysyvä rooli. Ei satunnaiset poikkeamat muuta koko kehystä.

Ihmisluonteen ongelmat on hyvin vaikeita. Miten meistä kuoriutuu niin pahoja, että haluamme tuhota maailmaa, muita ja itseämme? Eilen katsoin "Intian tytär" ohjelmaa, jossa joukkoraiskauksen uhri kuoli vammoihinsa. Ohjelman perässä oli pitkä lista niistä miljoonista naisista, jotka joutuvat väkivallan uhriksi. Onko mies enemmän väkivaltainen, alistaja ja häpäisijä? Katson tämän piirteen syntyvän yhteisön antaman arvon ja palvonnnan seurauksena, johon uskonnot pääsääntöisesti syyllistyvät. Johtamisen esikuvat tulevat eläinkäyttäytymisestä. Itse opiskelin johtamista täysin eri näkökulmasta.

Jeesuksen opetukset upposivat huonosti silloiseen maaperään. Vastoin Jeesuksen opetuksia hänet ylennettiin ja palvottiin rituaaliksi, koska kansa oli oppinut vasta kumartamisen. Hänestä tehtiin suuri vaikka hän halusi olla pieni. Kansa haki johtajaa, mutta ei suonut johtamiselle itsehallintaa vaan valtaa, jolla lakihenkisesti johdettiin. Tuo Jeesuksen hengen saavuttaminen ja itsenäisyyden kokemus on vaikeaa ihmisille, joiden kasvatus on perustunut sokeaan tottelemiseen. Sokea tottelemisen luonteesta tulee autoritaarinen, jolloin sankarit johtavat elämyksiämme, emme koe itse onnistumista, se tulee toisen kautta. Jeesus opetti kuuntelemaan Jumalaa, ja käski olla kumartamatta maallisia olentoja.

Ihmisluonteen autoritaarisuus perustuu enemmän valtaan kuin ihmisen todelliseen luonteeseen. Häpäisemisen ja alistamisen olemukset syntyvät liian suuresta vallasta, johon ihminen ei heikkoutensa vuoksi kykene. Siksi periaatteessa demokratiakin vallan olemuksena on järjetöntä. Valta toiseen on pääsääntöisesti tuhoavaa ja sitä ei pitäisi antaa ihmiselle, se on pääsääntöisesti vääristävää ja alistavaa. Voimme arvioida tekemistä vain osaamisessa, autoritaarisille luonteille ei voi antaa valtaa, etteivät he tuhoaisi toisia.

Autoritaarinen  vallankäyttö on tuonut yhteisöihin johtajia, jossa ylimielisyys kukoistaa, seksuaalisuus on päälimmäisenä eikä ihmisyys heikkona ja todellisena pääse esiin. Rakkaus on heikkouden kuva, silloin ihminen jakaa ja antaa.

Vallanhimoiset kuulevat ja näkevät vain vallanhimoisia, palvovat heitä ja vievät tuhoon elämäänsä, sillä he eivät löydä sisäistä itseään.

Raija