KANSA, JOKA PIMEYDESSÄ VAELTAA...

YK:n lapsiasiantuntija on suomalainen, lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen. Olen oppinut häneltä paljon, mm. taakan kantamisen käsitteen varhaislapsuuden tunne-elämän hoitamisessa. Myöhemmin siitä tuli myös syventävien opintojen selkeytys tunteiden kehitykseen mielen maisemissa. Äiti, tai lähihoivaaja kantaa tunnevoimaa jakaen sen lapsen kanssa katseen kautta tai kosketuksin, lempeällä hoivalla. Kun tämä jako tapahtuu, lapsen tunne-elämää ei ala johtamaan pelot. Sanonta, "herran pelko, on viisauden alku", saattaa meitä pelon valtakuntaan, jossa irrationaaliset tunteet alkavat johtaa kehitystä, tunteet tulevat niin voimalla, ja hallitsemattomasti, että ne alkavat mielikuvien kautta johtamaan ajattelua mielivaltaisesti.

Kasvatuksessa ja opetuksessa on viime vuosikymmeninä korostettu rajojen merkitystä. Alkujaan rajat kasvatuksessa tarkoitti aitaa, jolla lampaita suojeltiin ja se tuli myös kasvatukseen. Kun rajat eivät enää suojele, ne voivat olla myös katseen kautta pelon synnyttäjiä, kovakouraisessa käsittelyssä viedä kehityksen pelkoon. Liian tiukat rajat voivat estää hyvän kehityksen, liian löysät tuhota sen.

Olen hyvin pettynyt suomalaiseen varhaiskasvatuslakiin. Yhäkin siellä jätetään liian vähäiseksi vaatimus kasvattajien koulutuksessa tuntea tunne-elämän kehitystä. Näin lapset ohjautuu pelon kehitykselle. Ryhmät on liian suuria, aikaa ei ole pienen lapsen kohtaamiseen yksilöllisesti. Vahvat tunteet voivat olla myös sykäys aktiivisuudelle, mutta ei suinkaan niin hyvät kuin kuvitellaan. Jo yksistään liikunta on vahva motivaattori lapselle, ja sen alkuperä on uteliaisuudessa, ei tunteissa. Uteliaisuus on synnynäinen perusmotiivi.

Moni avioliitto kariutuu siitä syystä, että aikuisuudessa vasta parisuhteessa tunteet saa tulla esiin, ja ne tuovat mukanaan koko lapsuuden ajan kielletyt tunteet.

Tunne-elämässä mielikuvien syntyminen on ehdottoman tärkeää, että ne voivat kehittää kykyä mieltymykseen, aistimukseen ja mielihyvään, mikä ylläpitää elämän voimaa, elämästä nauttimista ja iloitsemista. Varhaislapsuudessa mielikuvien on suorastaan pommitettava aivoja, että ne aktivoituisivat. Ohjauksessa niiden hallintaan tarvitaan turvaa ja luottamusta, ymmärrystä ja hyväksyntää, jolloin ajattelu tasapainoittuu, ja eriytyminen sanakieleen ja tunteisiin voi onnistua.

Vähättelemällä tunteiden hoitoa ja niiden alkuperäistä tarkoitusta, viemme koko kansakunnan kehityksen turmioon. Suomella ei ole varaa jättää tunteita hoitamatta. Hyvä tunteiden hoito on niiden turmiollisen voiman ehkäisyä, ei niiden kieltämistä, vaan jakamista, hyväksyntää ja rakkautta hyväksymisenä ja ihmisyyteen kuuluvana.

Raija