TOTUUS EI OLE AINA HAUSKAA

Edellisessä blogissani kirjoitin arvoista. Onko totuus enää hyvää ja kaunista, jos sillä ronkitaan kaikki auki ja läpi? Aamulehdessä kerrotaan musiikin vaikutuksesta muistisairauksien hoidoissa, kuinka sillä saadaan kokemaan tunteita, ja tunteet virkistävät sekä aktivoivat oloa, ehkä ehkäisevät masennustakin. Näyttäää siltä, että näitä tutkimuksia pitäisi tarkastella sekä yliaktivaation että alikativaation kautta. Liialliset aistimukset vievät hurmokseen ja vähäiset lamaannuttavat.

Eilen seikkailin ostoskeskuksessa odotellessani tyttöä lääkäristä. Eräs sanansaattaja tuli luokseni, ja kertoi, että Thaimaassa on lapsikeskuksia, joissa myydään lapsia seksiturismille. Bill Clintoninkin hän kertoi siellä käyvän. Mahdottomia totuuksia maailma kantaa päällään, ei ole mukavaa lukea Boko Haramin teoista, ei Isisin murhista, jos ei amerikkalaisen totuuden rynnimisestäkään Eurooppaan. Totuus ei ole kaunista, arvot voivat olla brutaaleja.

Kultaista keskitietä ei tunnu löytyvän mistään. Ihmisyyden keskittyminen aivoihin, kehoon ja niiden aktivointi äärimmilleen saattaa tuoda sellaisia ongelmia kuin seksikin on tuonut, se on muuttunut väkivallaksi. Ihmiset eivät enää koe tunteita eikä elämyksiä, treenaus väkivaltaisesti tuo kivun kokemuksia, jonka lopputuloksena voi olla vain pahuus.

Mihin kaikkeen ihmisellä on kiire elämässään? Ehkä ei ole tarkoitus, että kaikki tapahtuu nopeasti, tunteita tulee virtana, ja elämyksiä sataa laarista. Ehkä elämässä riittää, kun asiat tapahtuvat hitaaseen tahtiin ja kokemukset tulevat rauhassa. Seksin ylilyönnissä on kysymys kehon liiallisesta keskittymisestä kaiken hallintaan, ei enää seksuaalisuudesta, jossa rakkaus olisi innoittajana. Se ei ole kaunista, se on rumaa ja väkivaltaista.

Kilpailu on pahimpia ihmisyyden syöjistä. Ihmisyyttä tulee suojella tältä kilpailulta. Koneet voivat takoa tavaraa, jolla taloutta hoidetaan, ihmisyyttä ei tarvitse laittaa koneeksi. Sen opetti jo Charles Chaplin elokuvassaan Nykyaika.

Raija