KÄRSIMYKSEN PÄIVÄNÄ

Kärsimyksiä on niin monenlaisia, ettei niitä kannata katsella joukkona, elämä opettaa, kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat, kärsimys jalostaa. Kun alamme julistaa kärsimyksen tärkeyttä, tulemme samalla määritelleeksi sen, minkälainen ihminen on oikeanlainen. Kärsimyksen hyväksyminen ja jalostamisen ajatus vie meidät uskomukseen, jossa epämääräinen elämäntarkoitus tuo kärsimyksen, eikä meidän tarvitse ottaa kantaa, se voi jäädä kohtalon käsiin.

Tärkeää olisi ennalta ehkäistä kärsimystä. Luonnon saastuttaminen ja myrkkyen kylväminen voi olla monien tautien taustalla, syöpien synty ja tautien esiintyminen. Miksi emme siis vastustaisi luonnon saastuttamista?

Jeesus joutui ivan ja pilkan kohteeksi ja luopui elämästään. Häntä syrjittiin normien vuoksi. Ei ollut sananvapautta, ei uskon oikeutta omalla tavalla. Samaan asemaan joutuu monet ihmiset tänä päivänä ja riistävät itseltään hengen. Ihmisen pahuus toiseen nähden kylvää mittaamatonta kärsimystä, se vie oikeuden elämään.

Ihmisoikeudettomia ihmisiä on maailmassa runsaasti. Niitä joilla ei ole edes ruokaa, ei majaa jonne asettua makuulle. Suomessakin paperittomat eivät saa lääkäripalveluita, asunnottomia on paljon. Ruokajonot kasvavat ja leipää haetaan roskiksista, sillä häpeä voi jo painaa niin paljon, ettei uskalleta tulla näkyviin ruokajonoon.

Erityisen huolestunut olen nuorista, joilta viedään turva ja luottamus elämään, solmitaan nollasopimuksia, työtä ei ole ja tuet viedään pois, ettei vain nk. laiskistuisi. Nämä uskomukselliset näkemykset kuulee monen politiikon huulilta.

Niin paljon on ilmassa kärsimyksen hyväksyjiä, että kuvottaa. Kuunnelkaa vaaliohjelmia, juurikaan siellä ei puhuta rikkailta ottamista, kukkarolla käydään sen heikoimman ihmisen kohdalla. Ahneus on viety äärimmilleen, veroparatiisit kukoistaa ja ihmisiä luokitellaan oikeudettomiksi. Ihmisen valta on brutaalia. Sosialistimaa Venäjä on tuonut rikkaille oligarkeille palatseja ja miljardiomaisuuden. Firmojen hallituksen jäsenet jakavat omaisuuden keskenään, vaikka se olisi maan omaisuutta öljyvaroina, jokaisen omaa.

Kärsimystä olisi huomattavasti vähemmän, jos ahneus ei olisi mahdollista lakien puitteissa. Rahalla saa paljon. Mutta ihmisarvon voi antaa vain sydämemme, rakkaus.

Raija