LOUKATTU MIELI

Mitä se on? Eikö täällä jokaisella ole vastoinkäymisiä ja ne pitäisi kestää? Ei pidä. Mieli on yhtä tärkeä elin kuin sydänkin, se reagoi väärin tekoihin, kuten tupakka tai rasva sydämeen. Mieli on sisäistänyt arvot, joihin se reagoi. Jos näitä arvoja vastaan muut tai itse taistelee, mieli murtuu, hajoaa ja se näkyy myös psykosomaattisesti, sydän oireilee, vatsa kipuilee. Vaikka näin voi olla, fyysiset sairaudet pitää aina sulkea pois.

Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia opiskellessani saada mentorikseni mielen korkeimman mahdollisen tiedon oppiguru. Olen siitä ikuisesti kiitollinen, ja oppinut paljon.

Jossakin sessiossa hän sanoi, "ellei rikoksen kohteeksi saanut saa koskaan tunnustusta väärinteoista, hän jää roolivankilaan" Häntä ei kuunnella yhteisössä, oteta osalliseksi tapahtumiin, vaan ympäristö ilmoittaa mitä on tapahtunut ja mistä saa puhua, hän on ilmaa. Rikoksen kohteeksi joutuneelle jää mykän rooli kannettavakseen, jonka arvon ympäristö määrittelee, sulkee suun ja korvat.

Ei siis riitä, että me kanssakulkijoina kuuntelemme vain hiljaa kärsijää, mielen särkynyttä ja levotonta kulkemista. Emme voi ryhtyä ylituomariksi ja tulkita yli kokijan hänen kertomustaan. Meillä täytyy olla täysi luottamus ja kunnioitus kuultuun, osallistua ja myötäelää hänen kokemustaan tuomaroimatta tai tulkitsematta. On suorastaan ilo saada niin paljon luottamusta, että joku avautuu ja kertoo kokemansa tapahtuneesta. Valitettavan usein tätä pidetään vähäarvoisena. Ympäristö asenteineen ylläpitää valtaa, jossa määritellään ihmisyys ja hänen oikeutensa. Valta on useimmiten hyvin tietoista ja johdettua, mutta useimmiten salattua, sillä se ei kestä päivänvaloa. Siksi pidän hyvin tärkeänä, että varhaislapsuus suojellaan niin, etteivät tunteet ala johtamaan kehitystä, vaan mieli ja kieli eriytyy, eikä mielikuvitus sekoita toisen puhuttua kieltä, vaan sanat ovat merkityksellisiä ainakin pääsosin.

Kun itse hain traumaani apua, suurin ongelma oli monilla se, että he tulkitsivat uudelleen kertomukseni omaksi tarinakseen, antoivat mielikuvituksensa värittää asian uudeksi. He siis pettivät luottamukseni, pitivät minua ymmärtämättömänä, tuomitsivat ja häpäisivät kokemukseni. Näin minä jäin vankirooliin, jossa muut olivat tarkkailijoina, arvostelivat sanomaani ja tekemääni, eivät osallistuneet eivätkä luottaneet. Näin ei tietenkään ollut aina, ja enkeleitä kulki rinnallani, joista sain voimaa. Surullisinta oli se, että moni "luuloinen" oli johtavassa asemassa.

Omat arvoni, jotka olivat hyvin syvällä varhaislapsuudessa syntyneet, toisen kunnioittaminen, rehellisyys, todellinen kuuleminen, ja luottaminen olivat peruskokemaani, jotka sain ydinperheessä. Satunnainen jakso vanhempieni elämässä vei heiltä voimat, ja he eivät jaksaneet tukea minua, kun jouduin rikoksen kohteeksi. Viralliset auttajat loivat oman tarinansa, kävivät kimppuuni kuin rotujalostajat, pitivät vähä-älyisenä kuulematta.

Professori Tuula Tamminen on tehnyt seurantatutkimuksen lapsiperheistä, joilla on ollut lasten kanssa vaikeuksia ydinperheessä. Lopputulemana tuloksissa oli, että perheet, joissa koetiin jakamisen iloa, selvisivät parhaiten. Kuulijan on oltava osallinen, ei tarkkailija, ja ulkopuolella elävä. Hänen on kyettävä läsnäolevaan myötäelämiseen kuulemisessa, että luottamus voi syntyä.

Raija