AIVOT KARTALLA

Mitä siitä, jos voittaisi itselleen koko maailman, mutta saa sielulleen vahingon, sanotaan. Sielu tarkoittaa minulle tunteita, olen oppinut sen jostakin oppikirjasta. Jotensakin uskon, että tunteiden väärinkäsittely voi johtaa eriytyneeseen tunnekokemukseen, mikä on tunteiden kieltämisen ja/tai syyllistämisen seurausta, ja jonka pitimenä on pelko, ja jota sieluksi voidaan kutsua. Aivokarttani on luottamuksesta syntynyttä hyvää toimintaa ja pelosta syntynyttä vääristynyttä toimintaa. Toiminta näyttäytyy niissä kummassakin erilaisena ja tuo erilaisen tuloksen käyttäytymiseen.

Erilaisista mielen kokemuksista käytetään erilaisia termejä, joita on vaikeaa joskus ymmärtää, mutta toisaalta, kun niitä on erilaisia, voi valita itselleen sopivan aivokartastaan. Pelkoa täytyy oppia kohtaamaan ja saada se jotenkin kohtuullisesti hallintaan. Se onnistuu, jos se on kutakuinkin normaalia, mutta jos se on järkyttänyt mielen vapinaan, hallinta voi olla mahdotonta. Itse koin vahvan järkytyksen nuorena, ja se nousi pintaan posttraumaatisina reaktioina, kun väkivaltaa esiintyi, melkein viisikymmentä vuotta sitten. Niiden jäljet näkyvät vieläkin.  Järkytys uusiintui, kun perusoikeudet itsemääräytymiseen ympäristön taholta vallan väärinkäyttönä riistettiin, pelolla, uhkilla ja rangaistuksilla, viemällä kaikki turva ja luottamus elämään. Sydän oireili. Rankaisu tuli siitä, jos sanoin mielipiteen, sillä minut oli tuomittu arvottomien karsinaan.

Arvoissamme tunteet eivät ole korkealle noterattuja. Kun saamme sydänkohtauksen, siihen suhtaudutaan tietyllä kunnioituksella, vaikka sydänkohtauksen on voinut laukaista tunneahdistus. Mieluummin kuitenkin puhumme lihaksen heikkoudesta kuin ahdistuksesta. Sisäelimet ovat kuitenkin hyvin sidoksissa aivojen toimintaan.

Tuo pelon kautta kehittynyt "ylösnoussut" kehomieli on usein aistimustuntemusten taustalla. Aistit on yliaktivaatiossa ja syntyy sisältäpäin työntyvinä elämyksiä, jotka ovat jatkuvassa virrassa mielikuvien uusimiseen nähden. Ne ovat ikään kuin itsetoistoa, jossa halutaan omanlaista, oman näköistä uudelleen. Aivokartalla ne ovat tummanpunaisia verisuonia, jotka pullistelevat pelon voimasta yliaktivaatiossa. Pelkomielikuvat synnyttävät itsestään uusia mielikuvia, yliaiastillisuutta, mikä synnyttää seksuaalista jännitettä omaan kehoon.

Turva ja luottamus tuo erilaisen aivotoiminnan. Aistimukset ovat vapaita ja havaitseminen on todellisuuteen perustuvana kuultua ja nähtyä, sanat merkityksineen tulee kuulluksi oikein, ja se mitä tapahtuu, kuvastuu aisteista sellaisena kuin se on. Aivot työskentelevät niin, että ne voitelevat elimistölle hyvää toimintaa aineenvaihduntana. Ihmisestä tulee itseohjautuva, kun halu ja tahto on aitoa ilman pelkoa. Minuus alkaa kehittyä valitsevaksi eikä mieli pakota pakkovalintoihin, tieto saa tilaa.

Herran pelko on viisauden alku, tuo sanonta johtaa usein elämänfilosofiaa. Minulle se on ollut helvetti, joka on taannut vain valtaapitäville oikeuksia.

Raija