keskiviikko 22. lokakuuta 2014

USKOA, TOIVOA JA PELKOA


Olen elänyt lapsuuden, jossa oli paljon taikauskoa, mutta myös tietoa. Äitini oli tiedon kannattaja, luki paljon ja oli opiskellut nuoruudessaan. Isäni oli käynyt kaksi viikkoa kiertokoulua naapurissa ja oppinut lukemaan. Heidän näkemyserot asioissa näkyi, mutta lapsena sitä ei ymmärtänyt, uskoi vain ja imi ahnaasti tarinoita ja tietoa. Kodissamme vaikutti vahvasti myös kummisetäni, joka oli pelkojensa ja kauhujensa vanki. Sitä hän hoiti alkoholilla ja harhanäyt hän selitti taikauskon kautta Ukko ylijumalan teoiksi.

Isä oli nuoruuudessaan menettänyt kotinsa tulipalossa, ja joutunut vastaamaan nuoremmista sisaristaan äidin kuoltua ja isän jättäessä lapset oman onnensa nojaan. Ruokavalioon kuului korpit ja kalat, joista suurperhe sai ravintoa. Lehmiä ei ollut vara hankkia.

Lapsuusmuistoni on luonnon armoilla elämistä. Isäni osasi tehdä lautan, jota kutsutiiin koplukaksi, puupölleistä kaarnoilla sidottuna se pysyi veden pinnalla ja  sillä seilailimme lammella pieninä paitariepuisina kotimme lähellä ja kalastimme päivän ravintoa.

Yleismaailmallisesti pelot on uskonnoissa johtavassa asemassa. Tämä luonnollisuus ja voima on monien ongelmien taustalla. Alkuun Jumalia oli paljon, ja jossain vaiheessa maailmankuvassa tapahtui muutos, oli vain yksi Jumala, Allah, tai miksi sitä missäkin kutsutaan, Jahve jne.

Ihmisen ehkä vakavimpiin kuuluva ahdistus ja aggressio on syntyperäistä, syntymässä puristuksiin joutunut keho viestii pelkoa alkaen kosketuksesta, ja siitä kehittyy voimallinen mielikuvien synnyttäjä, mikä johtaa ajatuksia, ellemme ohjaa sitä selkeisiin käsitteisiin asioiden kuvaajina, ja tuo turvallisuuden avulla mielekkyyttä.

Osaako luonto hoitaa ihmisen niin, että siitä seurauksena olisi hyvyyttä? Psykiatrian lempilapsi on nauru, jonka on väitetty olevan kuolemaan johtava ongelma, mieli hajoaa kun nauru avaa syvästi kokonaan kehon, jossa tietoisuus ja minuuden jännitteen avulla pysyvä muisti asuu ja katoaa avautumisen lopuksi. Olen kyllä nauranut sisarieni kanssa loputtoman paljon lapsuudessa, mutta ei se tietoisuuttani häivyttänyt, häpeä sen sijaan vei muistin, mikä on syntisyydestä syntynyt ongelma ja opetettu sivistysnäkemys kristinopista alkaen. Jos kasvatuksen johtava elementti on häpeä, saattaa kasvatus olla vahvin tuhoaja mieleen, enemmän kuin naurava luonnonlapsi.

Luotan tutkittuun tietoon ja olen tietyllä tavalla tieteisuskovainen. Olen käynyt läpi pelon ja kauhun niin vahvana, että tiedän sen vaurioittavan mieltä, ne juurtuvat syvälle kehoon ja tuovat vapinan, jossa ajattelu ja tunteet hajoavat. Kehovapinaa, joka on mielen synnyttämää, ei voi hallita, se pysäyttää sydämenkin. Pelon takana on ollut uhka, kuole tai valitse mitä tarjoamme sinulle.

Äitini oli vahva sanakielen osaaja, ja hän opetti kielen käyttöä syväsyntyisesti runoillen luovuuden puolella, ja luetutti kirjoja, jossa kielen hallinta mahdollistui. Luovuuden opin jaottelemaan syntyvaiheeseen, hallinnan harjoitteluun ja tuloksen synnyttämiseen koostaen. Nämä vaatii aikaa ja harjoittelua.

Tietoinen hyvä kasvatus ja opetus on turva koko ihmiskunnan kannalta. Pelko ja uskomukset vaarantavat sekä yksilön elämän, että yhteisön. Lapsi tarvitsee alusta alkaen turvaa ja luottamusta, että pelon synnyttämät ongelmat voidaan ohjata eheyttävään kasvuun. Herran pelko voi olla alku palata syväsyntyisiin ongelmiin, jotka vievät harhoihin, tolkuttomaan epäilyyn ja luuloihin, josta tuloksena on vain epäsopua.

Raija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti