SYNTINEN EEVA

Syyllisyys kalvaa, ahdistaa, pettää ja rienaa sieluun syvät haavat. Eilen @VeetiKallio twiittasi kristinuskon erosta buddhismiin, siitä kuinka kristinuskossa etsitään ihmisen syntiä ja buddhismissa hyvää. Se on merkittävä ero. Syyllisen ja syntisen leima nostaa pintaan ihmisissä suunnattoman epäilyn, mikä kohdistuu leimattuun henkilöön. Kuka siis heittää ensimmäisen kiven? Vainoaminen voi olla liiallista, ihminen ei kestä. Raamatun alkukertomuksessa Eeva sortuu käärmeen viettelyyn, Jeesus uhrataan ristinpuuhun syntiensä tähden. Eevan synneistä on saanut kärsiä koko naissukukunta. Vaikka papit selittäisivät kuinka Raamatun tekstin vertaiskuvallisuutta, ihmiset ajattelevat konkreettisesti. Ehkä vertaiskuvallisuuskin on keino päästä ahdistavasta syntikokemuksesta.

Muistan eräästä koulutuksestani, jossa piti kirjoittaa taululle palautetta opiskelukaverista nimettömänä. Kirjoitin yhdelle "sinä kävelit ylitseni". Myöhemmin tajusin, että oma ylpeyteni oli saanut minut moittimaan häntä. Hän ei koskaan pyytänyt minua ryhmäänsä, ja olin siitä loukkaantunut. Siispä rankaisin häntä omahyväisesti. Ei kaikkien tarvitse hyväksyä ja tulimme hänen kanssaan mainiosti toimeen. Asia sai kuitenkin ikävän käänteen, kun hänen ystävänsä vaati paljastamaan kirjoittajan. Rehellisyyteni vaati tunnustamisen ja sain kokea syyllisyyttä runsain mitoin, pyytää anteeksi tuhat kertaa ja katua pitkään.

Leimaaminen ja uhraaminen on yhä tänä päivänä voimissaan työpaikoilla, ystävien kesken, perheissä, parisuhteissa. Kun leima on annettu, ihmisen maine pilaantuu, ja hän joutuu kohtuuttoman syyttelyn alaiseksi. Luottamus menee, ja epäilyt sekä luulot johtavat laumaa uhraamaan syntistä.  Luulot ja epäily on ihmisen ominaisuus, mikä on lähtöisin peloista. Se on kuin tauti, jolle ei kannata antaa pikkusormea. Se on yhtä kalvavaa leimatulle kuin epäilevälle. Johtamisessa tarvitaan todella taitoa, ettei nämä luulot kulje mielipidevaikuttajien kautta totuudeksi, missä usein pari henkilöä johtaa laumaa.

Kristinuskon syntikäsitys on rienannut länsimaisita kulttuuria ajanlaskumme alusta saakka. Vaikkakin antropologisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että naista on pidetty saastaisena ennen kristinuskoa. Asuinalueilla oli pyhiä paikkoja, joihin nainen ei saanut astua. Ilkikurisesti olen sanonut, että miehet loivat ylemmyyteen johtavia portaita, kun pelkäsivät naisen synnyttävän elämää. Tämä oli minun irvailua Freudille, joka väitti peniskateuden kiusaavan naista. Pitäisi uskaltaa tutkia miehen seksuaalisten paineiden aiheuttamaa pakkoa sukupuolisena ilmiönä, jossa uskallettaisiin kysyä asiaa fyysisenä ilman yhteisöllistä roolia. Freud siirsi perisynnin lapsen harteille väittäen, että ihmistä johtaa seksuaaliset yllykkeet.Kristinuskon ihmiskäsityksessä lapsi on viaton, mutta synti turmelee hänet.

Raija